Talvipäivänseisaus

Talvipäivänseisaus on erittäin tärkeä aurinkoon liittyvä termi kiinalaisessa kuukalenterissa. Koska se on myös perinteinen juhlapäivä, sitä vietetään edelleen melko usein monilla alueilla.

Talvipäivänseisaus tunnetaan yleisesti nimillä "talvipäivänseisaus", "päivän pitkä" ja niin edelleen.

Jo 2 500 vuotta sitten, kevät- ja syyskauden tienoilla (770–476 eKr.), Kiina oli määrittänyt talvipäivänseisauksen ajankohtaa tarkkailemalla auringon liikkeitä aurinkokellolla. Se on varhaisin 24 vuodenaikojen jakopisteestä. Aika on gregoriaanisen kalenterin mukaan joka joulukuun 22. tai 23. päivä.

Pohjoisella pallonpuoliskolla on tänä päivänä lyhin päivä ja pisin yö. Talvipäivänseisauksen jälkeen päivät pitenevät ja pitenevät, ja kylmin ilmasto valtaa kaikki paikat maapallon pohjoisosassa. Me kiinalaiset kutsumme sitä aina nimellä "jinjiu", mikä tarkoittaa, että talvipäivänseisauksen koittaessa koemme kylmimmän ajan aikoihin.

Kuten muinaiset kiinalaiset ajattelivat, yang eli lihaksikas positiivinen asia vahvistuu ja vahvistuu tämän päivän jälkeen, joten sitä tulisi juhlia.

Muinaisessa Kiinassa tätä juhlaa kunnioitettiin suuresti ja sitä pidettiin suurena tapahtumana. Sanottiin, että "talvipäivänseisaus on suurempi juhla kuin kevätjuhla".

Joissakin Pohjois-Kiinan osissa ihmiset syövät nyyttejä tänä päivänä sanoen, että se pitää ne pakkaselta kuumana talvena.

Etelän asukkailla voi olla riisistä ja pitkistä nuudeleista tehtyjä nyyttejä, mutta joissakin paikoissa on jopa perinne uhrata taivaalle ja maalle.